Kari Salmi

Malmin lentokenttä ei ole vain Helsingin asia

Ilmailuala on yksi harvoja kasvavia aloja, jotka vaikuttavat merkittävästi koko Euroopan Unionin kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen markkina-alueena. EU:n ilmailustrategian yhtenä tavoitteena on poistaa ilmailun luonnollisen kasvun esteitä niin suurien kansainvälisten lentoasemien, kuin pienempien paikallistenkin osalta. Suomi onkin ilmailun kannalta varsin kehityskelpoinen maa. Meidän ilmailulainsäädäntömme on pitkälti mahdollistava ja meillä on runsaasti ilmatilaa, missä toimia. Toisaalta Suomi on maantieteellisesti melko eristyksissä muusta Euroopasta ja lähes ainoat käyttökelpoiset yhteydet länteen ovat ilma- tai meriteitse. Ihmisten liikkuvuuden osalta lentäminen on usein ainoa vaihtoehto.

Tässä viitekehyksessä Malmin lentoaseman merkitys tulee tunnustaa. Sitä tulee kehittää metropolialuetta tukevana lentoasemana, joka mahdollistaa joustavat, aikatauluista riippumattomat liikelennot lähialueillemme. Lisäksi lentokenttä voisi toimia kansainvälisenä testaus- ja kehitysalustana ilmailualan innovaatioille, joiden tueksi olisi mahdollista muodostaa alan yritysten ja korkeakoulujen välinen klusteri. Lennokit ja sähkölentokoneet ovat jo nykypäivää ja tulevaisuus tuo lisää mahdollisuuksia tullessaan. Suomi voisi olla tällä alalla kehityksen kärjessä.

Lentokenttä voisi toimia edelleen hyvänä viranomaisten tukikohtana. Perinteinen lentokoulutus ja -huoltotoiminta voisi jatkua Malmin lentoasemalla ja sitä tulisi kehittää edelleen ja laajentaa. 

Myös harrastelentämisen tulee jatkua Malmilla. Harrastelentotoimintaa ei pidä millään tavalla väheksyä. Esim. merkittävä osa Suomen kaikista etsintä- ja pelastuslennoista on vapaaehtoisten harrastelentäjien suorittamia. Palolentojen avulla on sammutettu monta metsä- ja rakennuspaloa ennen kuin tuli on päässyt leviämään ja aiheuttamaan pahempia tuhoja. Eksyneitä ihmisiä on löydetty ilmasta käsin ennen kuin heille on käynyt huonosti. 

Lentokenttä on merkittävä myös ilmailualan tulevaisuuden asiantuntijoiden rekrytointialustana. Pääosalla ilmailualan ammattilaisista (esim. lentäjät, lentokonemekaanikot, lennonjohtajat ja ilmailuinsinöörit) on ollut jo lapsena kosketus ilmailuun joko vanhempien ammatin tai ilmailuharrastuksen kautta. He ovat saaneet kipinän ammatinvalintaansa yleisilmailun mahdollistavan lentokentän läheisyydessä. Tänä päivänä noin 20% Suomen väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Tulevaisuudessa luku voi nousta jopa 25%:iin. Jos neljännes Suomen väestöstä jää tavoittamatta, tulee se näkymään ilmailualalle hakevien määrässä ja laadussa. Kaupallinen toimija voi mahdollisesti paikata henkilöstövajettaan ulkomaalaisella työvoimalla, mutta viranomaiset eivät; varsinkaan puolustusvoimat. Näin ollen asialla on myös maanpuolustuksellinen ulottuvuus.

Suomi on maantieteellisesti EU:n viidenneksi suurin maa, kun taas meidän asumistiheytemme on EU:n pienin. Suomessa on siis pilvin pimein tilaa rakentaa. Helsingistä löytyy myös rakentamiselle Malmin lentokenttäaluetta huomattavasti paljon paremmin soveltuvaa tonttimaata. Malmin lentokentän alueen vaatiminen asuntotuotantoon yhden yksittäisen kaupungin toimesta on lyhytaikaista ja paikallista politiikkaa, jolla voi olla koko Suomeen vaikuttavia seuraamuksia. Helsinki ei voi vedota pääkaupunkistatukseensa näin merkittävän kansallisen edun edessä. Valtion tulisi lunastaa Malmin lentokenttä takaisin, joko vapaaehtoisesti tai pakolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

”Vilkkaasti etsittiin vaihtoehtoa ja silloin joku keksi Tattarisuon Malmin kupeelta. Helsingin kaupunki ja valtio allekirjoittivat sopimuksen toukokuussa 1935 lentokentän rakentamisesta. Kaupunki luovutti 55 hehtaarin alueen 99 vuodeksi valtion käyttöön. Sopimus on voimassa aina vuoteen 2034 asti.” Näin kirjoittaa Pentti Salminen ansiokkaassa kirjoituksessaan ”Suosta Suomen pääkentäksi.”

Wikipedia: ”Suomen hallitus teki vuonna 2014 periaatepäätöksen vetäytyä Malmin kentältä ”asuinrakentamisen edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla”. Hallitus asetti edellytykseksi tälle muutokselle Rajavartiolaitoksen ja siviili-ilmailun siirtämisen korvaavalle kentälle. Helsingin kaupunki osti maa-alueen kiinteistön Finavialta saman vuoden marraskuussa, ja valtion on määrä vetäytyä kentältä vuoden 2016 loppuun mennessä.”

Alkuperäinen sopimus olisi ollut voimassa vielä 20 vuotta. Käsitykseni mukaan näillä toimenpiteillä loukattiin tunnusmerkistöltään määräaikaista sopimusta, johon sopimuksen sen aikaiset allekirjoittajat sitoutuivat vuonna 1935.

Rajavartiolaitos käyttää Malmin kenttää meripelastustoiminnan tukikohtana. Helikopterit pintapelastajineen olivat ensiarvoisessa asemassa Estonian haaksirikkoisten pelastamisessa vuonna 1994.
Estonian onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä 28.9.1994. Uhriluku olisi ollut huomattavasti suurempi ilman meripelastushelikoptereita.

Helikopterit toimivat onnettomuusalueella yli 15 tuntia ja pintapelastajat saivat pelastettua niihin 104 ihmistä. Uhriluku olisi saattanut olla todennäköisesti tämän verran suurempi.

http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/ma...

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Helsingistä löytyy myös rakentamiselle Malmin lentokenttäaluetta huomattavasti paljon paremmin soveltuvaa tonttimaata".

Ei Malmin kentän alueen rakentaminen ainakaan rakennusmaan puutteen takia ole tarpeen, varsinkaan kun kuntarajat eivät ole mitään betonimuureja, joita ei voi ylittää. Helsingin nykyisellä asukastiheydellä koko Suomi pystytään asuttamaan alle 40 km etäisyydelle Rautatientorista.

Muiden käyttötapojen ohessa Malmista saataisiin maailmanluokan matkailukohde, jos kenttä rakennuksineen säilytettäisiin ja sinne siirrettäisiin Ilmailumuseo ja Ilmavoimamuseo. Tuollaisia arkkitehtoonisestikin korkeatasoisia lentämisen pioneeriajan kokonaisuuksia ei nimittäin ole tallella enää käytännöllisesti katsoen missään.

Toimituksen poiminnat